Historiikki

Eija Kellokummun kokoama historiikki seuran toiminnasta. Esitetty seuran 40-vuotisjuhlassa 14.7.2012

Historia & nykypäivää

Seuran perustaminen lähti liikkeelle Yrjö Kellokummun aloitteesta tammikuussa 1972. Yrjö teki ehdotuksen seuran perustamisesta Tapio Kiviniemelle, koska kylälle tarvittiin oma metsästysseura. Ehdotuksen perusteella kokoonnuttiin valmistelemaan perustavaa kokousta. Valmistelevassa kokouksessa oli paikalla ainakin Yrjö Kellokumpu, Esko Kumpare, Kauko Kellokumpu, Veijo Pakarinen ja Tapio Kiviniemi. Kokouksessa päätettiin ehdottaa seuran nimeksi: Metsästysseura Kerä, koska Kerään voisi aina keriä lankaa tarpeen mukaan lisää eli käytännössä se tarkoitti, että seuraan voitaisiin tarvittaessa lisätä uusia alueita.

Seuran perustava kokous pidettiin 28.4.1972 ja siihen kutsuttiin paikalle sekä maanomistajia että metsästyksestä kiinnostuneita. Paikalle tuli 34 seuratoiminnasta kiinnostunutta ja kylälle päätettiin perustaa oma metsästysseura, jossa jokaisella jäsenellä olisi yksi ääni. Seuran ensimmäinen johtokunta järjestäytyi ensimmäisessä kokouksessa ja seuran toimihenkilöiksi valittiin: Tapio Kiviniemi (puheenjohtaja), Yrjö Kellokumpu (varapuheenjohtaja) ja Veijo Pakarinen (sihteeri-rahastonhoitaja).

Seuran ensimmäinen puheenjohtaja Tapio Kiviniemi 40-vuotisjuhlassa

Ensimmäisen syksyn metsästyskaudelle saatiin kaksi lupaa aikuisille hirville. Ensimmäisen hirven ampui Erkki Keisanen. Toista hirveä ei saatu kaadettua. Seuran hirvenpyynnin kaatoprosentti on kuitenkin koko kaatohistorian huomioon ottaen ollut lähestulkoon 100 %. Hirvenpyynti alueen koko on kasvanut seuran perustamisvuoden 7 000 hehtaarista tämän päivän 25 000 hehtaariin.

Katso vuokrasopimusta  Vuokrasopimus.

Alkuvuosina hirviä pyydettiin yhteispyyntinä. Myöhemmin on mukaan tulleet miehet metsästyskoirineen. Kirjoittamaton sääntö koirapyytäjille oli, että he eivät saaneet ylittää Tielto-ojaa kylän puolelle ennen kuin kaikki yhteispyynnissä olevat hirvet oli saatu kaadetuksi. Nykyään suurin osa hirvistä pyydetään koiran haukulla.  Seuran jäsenillä on hyviä koiria, jotka haukkuvat innokkaasti hirviä. Perinteiden kunnioittamiseksi on seuralle ollut tärkeää säilyttää jotain alkuperäistä toiminnan alusta asti. Joka syksy hirvenpyynti aloitetaan aina yhteispyynnillä.

Vuosien aikana hirvikannan tiheys on vaihdellut. Kaatoluvut ovat vaihdelleet alkuaikojen muutamasta hirvestä vuoden 2010 huippuun eli 138 kaatolupaan. Hirvilupien määrissä on ollut selkeitä notkahduksia sekä 80-luvun alussa että 90-luvun puolivälissä, koska riistanhoitopiiri pudotti lupien määrää. Seuran historian aikana on hirvimäärä pysynyt hyvänä metsästyksen jälkeenkin. Kuluvalle vuodelle on saatu kaatolupia saman verran kuin mikä on ollut keskivertomäärä 2000-luvun alussa. Ylisuuri kanta on aiheuttanut vuosien aikana mittavia taimikkotuhoja maanomistajille.

Seuran ensimmäisen lupahirven ampuja Erkki Keisanen 40-vuotisjuhlassa
Seuran ensimmäisen lupahirven ampuja Erkki Keisanen 40-vuotisjuhlassa

Hirvenpyynti on ollut miesvaltaista seurassa 2000-luvulle asti. Naisten osuus on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja on nykyään 10 %:n pyytäjien määrästä. Nuoria metsästäjiäkään ei voi unohtaa, koska heitä on seurassa runsaasti. Seura on avannut ovet myös vieraille. Hirvenpyynnissä on ollut mukana vieraita pienenä määränä vuosien ajan. Ensimmäiset ulkomaalaiset vieraat tulivat Itävallasta. Vieraita oli kolme ja he halusivat olla ajomiehinä. Seura on mitannut viimeisen kahden vuoden aikana jäsentensä osaamista kaksi päiväsellä vierasjahdilla. Vierasjahdit ovat osoittaneet, että seurassa osataan puhaltaa yhteen hiileen tarpeen vaatiessa. Hyvä me!

Seuran alueella metsästetään muutakin kuin hirviä. Jäsenistön harrastuksiin kuuluvat kananlintujen, jänisten ja karhujen metsästys. Kanalintu- ja jäniskannat ovat vaihdelleet vuosien aikana. Pyykannan ollessa heikkoa 80-luvulta 90-luvun alkuvuosiin pyy rauhoitettiin seuran alueella kyseiseksi ajaksi.

Riistanhoidosta on kaksi esimerkkiä 70-luvun alkupuolelta. Ensimmäinen on nuolukivien vieminen Marikanpaloon ja Kello-ojan latvoille. Kokeilussa kävi kuitenkin niin, että hirvet eivät käyneet nuolukivillä vaan nuolukivet saivat olla koskemattomina maastossa. Toinen esimerkki on riistapellon kylvöstä Kellojängälle Harjulan saroille. Rehukaali kasvoi valehtelematta 80 sentin korkuiseksi. Tämä ei kuitenkaan houkutellut hirviä ruokailemaan, vaan ne painoivat juosten riistapellon ohi. Lopulta kävi niin, että rehukaali jäi lumen alle. Tämä kertoo vain siitä, että edellä mainitut lisäruokinnat eivät kuuluneet silloin hirven luontaiseen ravintoon. Hirvetkin ovat kuitenkin muuttuneet vuosien saatossa ja tarjottu lisäravinto kelpaa niille.

Riistakannan seuranta ja laskenta ovat kuuluneet seuran perustoimintaan alusta asti. Pienpedoista on haittaa kanalintukannoille. Vuosittain näitä eri tuholaisia on jäänyt kiitettävästi pyyntimiesten ansoihin.

Seuralla on ollut ja on hyviä ketunpyytäjiä. Mikkolan Lauri pyysi kettuja myrkyllä 1993 asti kunnes laki kielsi myrkkypyynnin. Parhaana vuonna hän sai seuran mailta myrkyllä 18 kettua.  Lauri joutui taipumaan jalkanarupyyntiin, vaikka oli naureskellut Kellokummun Tapiolle koko touhua. Lauri ei jäänyt pankolle makaamaan vaan hyvänä ketun pyytäjänä alkoi kehitellä jalkanarupyyntivälinettä. Laurin kehittämä pyyntiväline on nähtävissä seuran vanhassa nylkyvajassa. Seuran toinen ketunpyytäjä Tapio sai pyyntioppia Laurilta. Tapio on siirtänyt tietonsa muille asiasta kiinnostuneille järjestämällä ketun jalkanarupyyntikolutusta.

Jäsenet

Seura on järjestänyt hirvipeijaiset maanvuokraajille, jäsenille sekä kyläläisille perheineen alkuajoista lähtien. Nykyisin peijaisia varten varataan kaksi ensimmäisenä pyydettyä aikuista hirveä seuran omaan käyttöön. Seuran naisjaosto on nais- ja mieskokkeineen valmistanut maittavan käristyksen lisäkkeineen jäsenille nautittavaksi. Peijaiset järjestetään perinteisesti Isänpäivänä. Peijaisissa kävi alkuaikoina 300 ihmistä. Määrä on pudonnut noin 250 ruokailijaan.

Toinen perinne alusta asti on ollut hirvenpääkeiton valmistus. Kelloselässä asuvat pyytäjät ovat hoitaneet keiton keittämisen vuorollaan. Seuran majan rakentumisen jälkeen keittoa on keitelty myös majalla. Valitettavasti hirvenpääkeitto perinne on nykyään hiipumaan päin. Johtuuko siitä, että hirvenlihaa on ollut yltäkylläisesti jaettavana viime vuosina.

Peijaisten, hirvikeiton ja lihan pyynnin vastapainoksi seura on järjestänyt jäsenistölleen erilaista kilpailutoimintaa vuosien kuluessa. Lajeina ovat olleet hirvenhiihto, hirvihölkkä ja ammunnat. 1980-luvun puolivälissä mietittiin, mikä toiminta houkuttelisi mukaan lisää aktiivisia jäseniä toimijoiksi ja päädyttiin järjestämään seuran pilkkikilpailut. Tästä on tullut suosittu koko perheen kevättapahtuma. Toisista metsästysseuroista on otettu mittaa eri kilpailulajeissa. Viime vuonna tuli mukaan uusi laji: koirien haukkukokeet. Voimakkaasti lisääntynyt koiraharrastus jäsenistön keskuudessa toi tarpeen perustaa seuralle oma kenneljaosto ja samalla liityttiin Suomen Kennel-liiton jäseneksi.

Vuonna 2005 seurassa siirryttiin Internetin aikakauteen luomalla seuralle omat kotisivut.  Tiedotuksen tehokkuus jäsenille on tätä myöten lisääntynyt. Omilta kotisivuilta voi seurata muun muassa tapahtumakalenteria. Tämän jälkeen seuralle on hankittu Metsäpoika ATK-ohjelma. Tämä helpottaa ylläpitämään maanomistajista ja jäsenistä pidettävää rekisteriä. Sen lisäksi sillä voidaan seurata, missä hirvet ammuttiin syksyn pyynnin aikana.

Jäsenmäärän kehitys / maanvuokraajat

Innokkaan alun jälkeen seuran toiminta alkoi kuitenkin hiipua 1970-luvun loppupuolella. Kokouksessa kävi enää alle kymmenen henkilöä. Seura oli keskittynyt liikaa yhden kylän varaan ja metsästysmaat menivät Petserin pyytäjien kanssa lomittain. Seuran metsästysalueet olivat alussa Kelloselkä sekä muutamia Sallansivun maanvuokraajia. 80-luvulla alueita saatiin lisää, kun mukaan tuli enenevässä määrin Sallansivun maanvuokraajia. Petserin Pyytäjät yhdistyi seuraan 1987. Jäsenmäärä kasvoi ja sen lisäksi pyyntialue kasvoi Aatsinkiin.

Jäsenmäärän lisääntyessä hirvenmetsästyssääntöjä piti uudistaa. Uudistus tapahtui tammikuun vuosikokouksessa 1988. Päästäkseen mukaan metsästykseen on jokaisen maanomistajajäsenen osallistuttava vähintään kolmeen ja muiden jäsenten vähintään viiteen seuran järjestämään tilaisuuteen. Osallistumisen on tapahduttava kalenterivuoden alun ja hirvikokouksen välisenä aikana.  Sääntömuutoksella saatiin seuran toimintaan lisää toimijoita.

Nykyiset metsästysalueet muodostuvat Aatsingin, Sallansivun ja Tuohikylän jakokunnista; pääpaikkana on Kelloselkä. Jäsenmäärä on kasvanut alun muutamasta kymmenestä – nykyiseen 433 jäseneen.

Seura on tehnyt toimintavuosiensa aikana yhteistyötä Sallan Eränkävijöiden, Pohjois-Sallan Erän, Sallan Erä- ja kalamiesten sekä Petserin Pyytäjien kanssa.

Rakentaminen

Seuralla ei ollut toiminnan alkuvaiheessa tiloja, jossa saalis olisi käsitelty. Kaadetut hirvet nyljettiin metsässä, josta ne kuljetettiin roikkumaan johonkin kylän latoon tai vastaavaan. Nylkyvajan rakentaminen lähti liikkeelle vuodesta 1985. Johtokunta päätti esittää nylkyliiterin rakentamista yleiselle kokoukselle marraskuussa 1985. Nylkyliiterin nimi vaihtui kuitenkin seuraavassa johtokunnan kokouksessa nylkyvajaksi. Johtokunnan asettamat kriteeri nylkyvajalle oli veden saatavuus. Olavi Peltonen oli luvannut vuokrata maapohjan, joka oli 5000 neliötä ja jossa oli oma hete.

Ennen yleistä kokousta Heikki Kairala, Yrjö ja Tapio Kellokumpu tutustuivat Kuusamossa Vuotungin metsästysseuran rakentamaan nylkyvajaan. Vajan rakentaminen aloitettiin kesällä 1986. Vajan rakentamisen aikana sitä moitittiin liian hienoksi; latokin olisi kelvannut arvostelijoille. Vajan kustannusarvio oli 8000 mk, mutta summa alitettiin, koska traktorimiehet suorittivat soran ajon veloituksetta, puutavaraa saatiin maanomistajilta lahjoituksina, ja seuran 16 jäsentä lahjoitti rahaa hankkeeseen. Vaja valmistui ajallaan. Jäsenet olivat tyytyväisiä nylkyvajaan, koska nyt oli katto pään päällä ja orret, missä riiputtaa hirvet. Tässä vaiheessa kukaan ei voinut aavistaa, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Vuonna 1992 vuosikokouksessa oli suuremmat suunnitelmat mielessä: kämpän hankkiminen seuralle. Asiasta käytiin vilkas keskustelu ja kokouksessa päätettiin valita kämppätoimikunta, joka hoitaisi asiaa. Samassa kokouksessa päätettiin kerätä lista puunluovuttajista ja rahan lahjoittajista. Asian tiimoilta pidettiin myös ylimääräinen kokous. Johtokunta käsitteli asiaa elokuun 1992 kokouksessaan ja teki seuraavan esityksen kesäkokoukselle: ”Majan rakentamisesta johtuvat tarvikevelat kuitattaisiin myymällä hirviä ennakkoon. Lihan hinta olisi 25 mk/kg. Lihaa voisi ostaa ensisijaisesti seuran jäsenet ja lihoista pitäisi maksaa 1000 mk:n ennakkomaksu”.

46 jäsentä lahjoitti puutavaraa majan rakentamista varten ja rahalahjoituksia saatiin yhteensä 23 000 mk (lahjoittajia oli 55). Tavoitteena oli kerätä 30 000 mk vuosien 1992 – 1993 aikana. Majan rahoitussuunnitelma oli 120 000 mk. Lainaa otettiin 60 000 mk. Vuokrattu maa-ala ostettiin myöhemmin seuralle. Metsästysmaja valmistui Isänpäiväksi 1993 ja peijaiskahvit juotiin seuran omalla majalla.

Seuran majan nimeämiseksi järjestettiin nimikilpailu. Ehdotuksia tuli 39 kpl. Mitään ehdotusta ei kuitenkaan hyväksytty majan nimeksi; tarina ei kuitenkaan kerro miksei. Majaa kutsutaan tuttavallisesti nimellä Kerän maja. Seuran taloudellinen tilanne kohentui, joten laina oli maksettu jo 1994. Rakennetussa majassa ilmeni puutteita. Majassa ei ollut saunaa. Saunan rakentamisesta tehtiin esitys kesäkokouksessa elokuussa 1995. Johtokunta sai tehtäväkseen valmistella rakennussuunnitelman.

1996 vuosikokouksessa, tammikuussa, esitettiin majan yhteyteen rakennettavaksi sauna, jonka koko olisi 35 m2. Kustannusarvio oli 58 000 mk. Rakentamispäätöksestä käytiin äänestys ja puolesta äänet voittivat. Saunan rakentamisen ehdoksi kirjattiin, että rakentaminen tapahtuu vasta, kun rahat ovat tilillä. Asia jäi hautumaan muutamaksi vuodeksi. Saunan rakentumisen hautuessa seura siirtyi tähän päivään, kun sihteerille hankittiin tietokoneohjelma.

Tammikuun 2003 vuosikokouksessa tehtiin päätös kodan rakentamisesta pihapiiriin. Rahoitus saatiin Pohjoisimman Lapin Leaderin ry:n ”Yhteinen polku-hankkeen kautta”. Rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 2003. Kodalla on ollut matkailullinen merkitys, sillä se on yksi Sallan Kyläreitti kohteista. Elokuun kesäkokouksessa 2004 palattiin uudelleen saunan rakentamiseen. Tällä kertaa kaikki puolsivat päätöstä. Saunan kustannusarvio oli 21 000 €. Rahoituksesta 50 % oli EU-rahaa, 25 % oli talkootyön osuus ja 25 % rahoitettiin seuran omalla rahalla. Laajennus oli valmis 2004. Tämän jälkeen majaa on vuokrattu myös ei-seuran jäsenille.

Hirvimäärien lupakiintiöiden lisääntyessä vanha nylkyvaja kävi pieneksi ja toimimattomaksi.  Seuralle syntyi tarve rakentaa uusi ja huomattavasti isompi nylkyvaja. Vuonna 2007 ( aloitus 30.6 ) – 2008 ( 25.9  loppusiivous ) rakennettiin uusi ja nykyaikainen nylkyvaja. Uuden nylkyvajan rakentamisen jälkeen on nahkojen poisto tapahtunut nosturin avulla; kiitos lahjoittajille! Sen lisäksi ruhoille saatiin myös kunnon jäähdytystila kylmälaitteineen. Paloittelu tapahtuu hygieenisissä tiloissa ja pussittaminen voidaan suorittaa vakuumikoneen avulla. Nylkyvajan kustannusarvio oli 55 000€, joka muodostui seuran omasta rahoitusosuudesta, hirvenlihan myyntiuloista 2007 – 2008 sekä rahankeräyksestä jäsenilltä. Nylkyvajan viimeistelytyöt saatettiin päätökseen 2009. Majaan tehtiin laajennus ja lisättiin lämpöeristystä vuosien 2010 ja 2011 aikana.

Majan laajennushanke sekä Kerän metsästysmajan tilat toimiviksi – hanke on tiivistänyt yhteistyötä Kelloselän alueen kyläyhdistyksen kanssa. Edellytys hankkeen rahojen saamiseksi oli nimenomaan paikallinen yhteistyö. Hanketta hallinnoi Pohjoisimman Lapin Leader ry ja rahoitus myönnettiin EU:n maaseuturahastosta. Laajennushankkeella majan käyttömukavuus ja yksityisyys lisääntyivät erillisten makuuhuoneiden rakentamisen myötä. Lisätila mahdollistaa isompien sekä monipäiväisten kylätapahtumien että perhejuhlien järjestämisen. Oma koulutustila on myös seuralle hyödyllinen ja pienentää koulutusten kustannuksia. Hankkeen aikana solmittiin seuran ja Kelloselän alueen kyläyhdistys ry välinen sopimus majan käytöstä. Tilat toimiviksi – hankkeella saatiin majan tilat toimiviksi kokousten, tapahtumien ja juhlatilaisuuksien pitopaikkana. Kuluvana vuonna on majalle hankittu valokuituyhteys, kustannukset on jaettu puoliksi seuran ja kyläyhdistyksen kanssa.

Maja on nykyään niin metsästysseuran kuin Kelloselän alueen kyläyhdistyksen jäsenten ahkerassa käytössä, unohtamatta kuitenkaan muita majan vuokraajia. Parannusten myötä tiloista on tullut kiitosta. Majasta on tullut jäsenille ja kyläläisille viihtyisä ”kylätalo”.

Haluamme kiittää seuran puheenjohtajia ja sihteereitä hyvin tehdystä työstä.

Seuran puheenjohtajat toimintavuosien aikana: Tapio Kiviniemi, Esko Kumpare, Olavi Peltonen, Erkki Keisanen, Tapio Kellokumpu, Veli-Erkki Heikkilä, Martti Järvelä ja Ari Kellokumpu.

Me, jäsenet, olemme käyttäneet paljon aikaamme talkoissa sekä avustaneet seuraa rahallisesti, joten kiitos kuuluu etenkin meille! Nyt on syytä olla ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaan ja juhlia seuran 40-vuotistaivalta. Kiitos, että olette täällä tänään!